Tunnus käännöksestä kansanrintamiin lanseerattiin Kominternin seitsemännessä kongressissa kesällä 1935. Kongressi tarkoitti Trotskin mukaan ''Leninin perustaman ohjelman, periaatteiden ja taktisten menetelmien likvidointia, Kommunistisen Internationaalin lakkauttamista''. Vielä yksi negatiivinen trotskilaisten ennuste oli toteutunut; Kominternia ei tuon kongressin jälkeen kutsuttu kokoon, ja kymmenisen vuotta myöhemmin se lakkautettiin muodollisestikin. NL:n sisäpolitiikassa vuorossa oli viimeinen siksak ennen stalinismin täydellistä vakautumista. Kaksikymmentäluvulla tuli ensin käännös oikealle (Kiinan tapahtumien aikana) silloin, kun piti iskeä vasempaan. Kun vasemmisto-oppositio oli poliittisesti voitettu seurasi käännös äärivasempaan (kolmannen vaiheen aikana), pitihän iskeä tällä kertaa oikeistolaisiin puolueessa. 30-luvun puolenvälin jälkeen piti siirtyä lopullisesti ja pysyvästi oikealle ja samalla eliminoida fyysisesti kaikki vanha. Näin vanhasta bolsevikkien keskuskomiteasta jäi eloon yksi (Stalin), yksi kuoli luonnollisesti (Lenin) ja kaikki muut joko murhattiin, teloitettiin tai pakotettiin tekemään itsemurha. Vastaavanlaisia eliminointimenetelmiä toteutettiin kaikissa maissa, jokaisessa kommunistisessa puolueessa, vaikka Moskovan oikeudenkäyntien teatteria ei voitu kaikkialla lavastaa. Jos etukäteen tuomittu toveri ei suostunut sopeutumaan, niin silloin lähetettiin koulutettavaksi Moskovaan, josta hän ei välttämättä palannut takaisin.
Kreikassa käännös näkyi heti keskuskomitean täysistunnossa syyskuussa 1935. Kuitenkin tammikuusta 1934 Kominternin linjaus siitä, että vallankumous ei olisi sosialistinen, vaan porvarillis-demokraattinen, oli näkyvissä keskuskomitean kuudennessa täysistunnossa. Joulukuusta lähtien hajotettiin kaikki KKE:n (KKP) järjestöt maaseudulla ja liitettiin ne agraaripuolueeseen, jonka tavoitteena oli ''maatalousreformi''. Stalinismin ongelma Kreikassa oli pikkuporvari- tai sosiaalidemokraattisen puolueen puute. Talonpoikia Kreikassa on inspiroinut proletariaatti ja sen taistelut. Silloin kun ei löytynyt edistyksellistä porvaria liittolaiseksi, niitä piti luoda. Agraaripuoluetta ei kuitenkaan koskaan syntynyt, vaikka KKE hajotti järjestönsä ja vaikka agraaripolitiikkoja kiersi agitoimassa ympäri maaseutua. Talonpojat liittyivät myöhemmin suoraan järjestöihin, joiden piti tehdä vallankumousta 1941-49. KKE:n kuudes vuosikokous joulukuussa päätti niin ikään puolueen nuorisojärjestön lakkauttamisesta. 22. elokuuta 1936 allekirjoitettiin nimellisen agraaripuolueen kanssa sopimus kansanrintamasta muutama päivä ennen diktatuurin tuloa; kansanrintamalla oli pikkuporvarillisen demokratian ohjelma, siinä puolustettiin kapitalismin perusperiaatteita, yksityisomaisuutta, isänmaata ja jopa puolustusvoimia, sen jälkeen kun nämä olisi puhdistettu fasisteista. Ennen kuin KKE ryhtyi yhteistyöhön agraaripuolueen -- johon ei kuulunut yhtään talonpoikaa -- kanssa, se oli yrittänyt liittoutua suurten porvaripuolueiden kanssa, kansan- ja liberaalipuolueen. Liberaalit suostuivat myöhemmin lähtemään mukaan ''antifasistiseen'' leiriin samalla kun toisella kädellä olivat suostuneet ja tukivat diktaattoreiden valmisteluita kaapata valta. Liberaalit olivat salaisissa neuvottelukontakteissa fasistien kanssa kenraali Metaxasin kautta, ja viimeksi mainittu oli suorassa yhteydessä kuninkaaseen. Liberaalit tarjosivat Metaxasille ministeriötä, ja myöhemmin tämä kaappasi vallan. Tuleeko mieleen suhde kommunistit-Allende-Pinochet? Luonnollisesti kyllä! Voisiko tästä päätellä, että ei ole vielä opittu sitten 30-luvun? Kyllä vain näyttää siltä, että monet aktivistit tänä päivänäkään eivät opi Chilen kokemuksesta. Trotski oli oikeassa 30-luvulla kun sanoi, että jos nämä puolueet eivät pysty Hitlerin valtaannousun jälkeenkään ymmärtämään opetuksia, niin ne eivät myöskään pysty muuttumaan enää vallankumoukselliseksi, ja sen vuoksi meidän pitää rakentaa uusia puolueita ja internationaalia.
Toukokuussa 1936 alkoi kiehua taas. Thessalonikissa yleislakko johti työläisten kapinaan. Tapahtumat olivat työväenluokan taistelun huippupiste pyrkimyksessään estää vallankaappaus. Vuorokaudeksi kaikki oli kaupungissa lamaantunutta. Poliisi oli piilossa, varusmiehet ja osa armeijan joukkoja, jotka oli lähetetty palauttamaan järjestystä, oli liittoutunut työläisten kanssa, lakkotoimikunnan keskuskomitean kontrollin alla oli koko kaupunki. Ministeri Metaxasin polvet tutisivat. Koko ajalle luonteenomaista oli se, että maata järisyttivät Thessalonikin työläisille osoitetut solidaarisuuslakot. Stalinistit suostuttivat ystävänsä liberaalit puhumaan ja lupaamaan työläisille, että heidän vaatimuksia tyydytettäisiin. Ja näin kävikin; lakko rikottiin sen jälkeen, kun saatiin muutama työläinen pois vankilasta, pieniä palkankorotuksia ja lupauksia, että fasistipoliiseja rangaistaisiin. Tämän jälkeen Metaxas lähetti kaupunkiin lisää sotilaita suorittamaan silmittömästi terroria ja lopuksi elokuun neljäntenä päivänä Metaxas kaappasi vallan, ja mikä olisi häntä estänyt. Kansanrintama oli pedannut diktatuurille pehmeän maton.
Koko edellinen kausi oli valmisteluaikaa tulevaan suureen historialliseen petokseen. Elettiin 40-lukua ja italialainen fasismi hyökkäsi englantilaismielistä kreikkalaisfasismia vastaan. KKE satsasi kaikki sen voimat propagoimaan ''patrioottisen'' vetoomuksensa puolesta. Pääsihteeri Zachariades lupasi taistella eturintamassa fasistiupseerien käskyjen alla, jos hänet vapautettaisiin vankilasta. Saksalaisten miehitettyä maan oli porvaristo hajallaan. Osa siitä ryhtyi yhteistyöhön miehittäjän kanssa, ja perustettiin nukkehallitus, joka jäi historiaan nimellä quislingit. Toinen osa, kuninkaan johdolla, lähti Lähi-itään englantilaisten luokse. Miehitys loi Kreikassa, niin kuin muuallakin Euroopassa, kaksoisvallan olosuhteita. Toisella puolella olivat vuorille lähteneet vastarinnan miehet ja naiset ja toisella puolella olivat miehitysarmeija ja saksalaisten kätyrit. EAM, vasemmistolainen vastarintaliike, toimi kansanrintamaperiaatteita noudattaen, ja sen ohjelmassa ei mainittu edes teesiä kuninkaan palaamista vastaan. EAM:sta tuli pian hyvin massiivinen, mutta sen johdossa olivat Stalinille lojaalit voimat, jotka sitoivat sen Lähi-idän liittolaisten eli englantilaisten päämajaan. Britannian tiedustelupalvelun agenteilla oli vapaa passi kulkea EAM:n linjojen kautta ja juonitella vallankumousarmeijaa vastaan. Kun monesti joku agentti jäi kiinni, KKE:n johto puuttui asiaan ja pelasti tämän varmalta teloitukselta.
Kun EAM:n voimat kasvoivat merkittäväksi 1943 englanninmieliset ''vastarinnan'' järjestöt koordinoivat iskujaan vasemmistosissejä vastaan yhdessä saksalaisten kanssa. On todistettu, että Stalinin liittolaiset, englantilaiset, olivat neuvotelleet saksalaismiehittäjien ja kreikkalaisten kuningasmielisten kanssa siitä, miten voisivat sabotoida EAM:n ja ELAS:n (EAM:n sotilaalliset osastot) toimintaa ja ennen muuta miten voisivat estää niitä järjestöjä saamasta laajaa kansan kannatusta. Eddy Mayers selittää päällikölleen lähetetyssä salaisessa muistiossa, miten mahdottoman tehtävän edessä brittiagentit ovat. Kaikki porvariston edustajat eivät ole vain naurettavia, vaan myös vihattuja kansan silmissä. Raporttinsa lopussa hän arvioi, että olisi parempi, jos Kreikan vapauttaminen kestäisi vielä puoli vuotta pidempään, sillä jos maa vapautettaisiin heti, olisi mahdollista sen joutua kommunismin käsiin.
Maaliskuun kuudentena päivänä 1944 perustettiin ns. vuoristohallitus. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut se, että KKE olisi valmis anastamaan vallan saksalaisten poistuttua maasta. Hallitusta käytettiin pelikorttina neuvotteluissa taantumuksen kanssa. Taantumus oli aikaisemmin karannut Lähi-itään, eikä sillä ollut mitään varteenotettavia joukkoja Kreikassa. Neuvottelut sen kanssa tavoittelivat parempia osallistumisehtoja KKE:lle tulevassa porvarihallituksessa. Kansanrintaman puolestapuhujat argumentoivat sillä, että ko. rintamat solmittiin vastapainoksi fasismille. Olen todistanut, että tällainen perustelu ei pidä paikkaansa, sillä tämä oli tuottamassa päinvastaisia tuloksia. Ilmiselvä on kuitenkin se, että jos Ranskassa ja Espanjassa fasistivihollinen oli olemassa, Kreikassa oli vain kuviteltu. Saksalaiset olivat lähdössä pois, Kreikan oikeistolaiset olivat olemattoman heikkoja ja porvaripoliitikot olivat kuninkaansa kanssa ulkomailla. Ei ollut edes sellaista porvarihallitusta, johon voisi osallistua. EAM:lla oli kolme miljoonaa jäsentä (Kreikan asukasluku oli siihen aikaan n. 7 miljoonaa) ja ELAS:lla 70 tuhatta aseistettua miestä ja naista sekä toinen 70 tuhatta aseistettua reserviläistä. Ei olisi tarvinnut muuta kuin tulla alas vuorilta ja täyttää valtatyhjiö.
Vaikka vuoristohallitus tarkoitettiin vain painostuselimeksi, silti Stalin ei pitänyt ollenkaan siitä, että sellainen mentiin perustamaan. Kreikan itsenäisyyspäivänä (25.3.) Stalin lähetti onnittelusähkeen vihatulle kuninkaalle ja Kairossa olevalle hallitukselle, näyttääkseen, että hän ei tunnusta vuoristohallitusta.
Ensimmäinen tapaaminen taantumuksen kanssa tapahtui Libanonissa. Koskaan ennen historiassa mikään vallankumous ei antautunut ehdoitta näin heikon vastustajan edessä. Libanonissa päätettiin:
Kansallisvaltion (lue porvarillisen valtion) armeijan tulee jälleen järjestäytyä. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että varusmiesten kapina (se oli puhjennut aikaisemmin englantilaisia vastaan ja oli kukistettu) oli rikos isänmaata kohtaan.
Vapaan Kreikan kaikki sissijoukot lupautuvat toimimaan yhdistyneen (yhdistynyt tarkoitti sellaista, jossa stalinistit ovat mukana) hallituksen käskyjen ja kurin alla. Vähitellen sissijoukot oli sulautettava kansallisarmeijaan.
Terrorin loppu maaseudulla.
Syyskuun 2. päivänä vannoi valan Kairossa uusi hallitus. Siinä oli mukana vain viisi ministeriä vuoristohallituksesta, joista kaksi oli KKE:n jäseniä.
Syyskuun 26. päivänä Gazertassa sovittiin lisää:
Kaikki sissijoukot asettuvat hallituksen käskyvallan alaisiksi.
Kreikan hallitus määrää kaikki nämä voimat englantilaisen kenraali Scobyn komennon alle. Liittolaisvoimien ylikomentaja oli määrännyt Scobyn Kreikan sotavoimien päälliköksi.
Sissien komentajat ovat velvollisia kieltämään kaikki yritykset vallan anastamiseksi sissien toimesta. Tällaisia yrityksiä pidetään petoksena ja rangaistaan määrätyllä tavalla.
Ateenan suhteen mitään käskyä ei saa panna toimeen, paitsi kenraali Scobyn käskyt.
OPLA, joka oli GPU:n kaltainen kreikkalainen versio alkoi ns. ''ennaltaehkäisevät'' pidätykset jopa ennen kuin saksalaiset olivat edes lähteneet. Kaikki ne, jotka olivat eri mieltä KKE:n johdon kanssa, pidätettiin, vangittiin tai tapettiin. Barzotas, eräs OPLA:n pomoja, ylpeili, että hän oli tappanut 400 trotskilaista omin käsin. Venäläinen sotilaslähetystö, joka oli saapunut maahan, toimi tässä neuvonantajana ja oman kokemuksen välittäjänä.
Vuonna 1943 Stalin oli hajottanut Internationaalin muodollisestikin viestittäen maailman proletariaatille, että ei pitäisi haaveilla vallankumouksesta enää. Näin Trotskin ennustus (1935), että Kominternin 7. Konferenssi tulee olemaan viimeinen ja että pitää suunnistaa Neljännen Internationaalin rakentamiseen, toteutui täysin.
Kreikan vallankumous oli kuitenkin vahva, yhtä vahva, jollei vahvempikin kuin Espanjan. Pelkkä luokkataistelun käyttö pelinappulana ei olisi riittävää. Luokka piti myös teurastaa. Kaksoisvallalla on historiallisesti katsottuna aina lyhyt elinaika; se ei voi säilyä pitkään. Kun saksalaiset lähtivät kaksoisvalta hetkeksi purkautui vallankumouksen hyväksi, mutta sitten KKE toi porvarillisen hallituksen ja Scobyn saksalaisten tilalle, ja näin kaksoisvalta sai lisää elinaikaa. Kuitenkaan kaksi luokallisesti vastakkaista armeijaa ei voi elää rinnakkain samassa valtiossa. Kansanrintaman politiikka antoi imperialismille aikalisän, ja tämä pystyi järjestäytymään.
Ratkaiseva päivämäärä oli joulukuu 1944. ELAS oli lähettänyt militanteimman osastonsa taistelemaan olemattomia fasisteja vastaan Luoteis-Kreikkaan ennen kuin Ateenan taistelun piti alkaa. Englantilaiset olivat tulleet Kreikkaan. Pireuksen satamassa KKE oli järjestänyt suurmielenosoituksen, jossa oli punaisen lipun lisäksi myös USA:n ja Britannian liput. Banderolleissa luki: Tervetuloa toveri Scoby. Oliko peli jo pelattu siksi, että Stalin oli myynyt Kreikan vallankumouksen Churchillille. Ei ainakaan vielä. Kansa toivoi paremmasta ja uskoi omiin voimiinsa. Vallalla oli ajatus suurmielenosoituksesta Ateenan keskustaan, johon otettaisiin mukaan kiväärit. Pääkaupungin ulkopuolella oli ELAS ja taantumus tiesi sen, että Ateena pystyttäisiin saartamaan milloin vain haluttiin. KKE vastusti tällaista ajatusta jyrkästi. Se sanoi, että olisi vaarallista näyttää voimaamme tällä hetkellä, neuvottelut olisi vaarassa kariutua yms. Kansa uskoi ja meni runsain joukoin Ateenan keskustaan, parlamentin edessä olevalle aukiolle osoittaman mieltään rauhanomaisesti. Mukana oli lapsia, vanhuksia ja vammaisia ja kiväärit oli jätetty kaappeihin. Tietenkin, erehtymätön puolueemme oli sanonut työläisille, että ''ei vuoda verta yhdestäkään nenästä'' (kreikkalainen sanonta). Kun suuri tori alkoi olla täynnä ihmisiä kaikki ihmettelivät miksi ei missään näy poliiseja. Poliisit olivat rakennusten katoilla, joista töröttivät vain kivääreiden piiput. Silmitön teurastus jäi historiaan työväenluokan synkeimpinä päivinä ja muistetaan nimellä ''joulukuun tapahtumat''. Monet vihaiset proletaarit lähtivät kotiin, kaivoivat kiväärinsä ja vannoivat, että taistelu jatkuu. Yksi mielenosoitus oli kukistettu, mutta ELAS oli vielä voittamaton ja hallitsi maaseudulla tilanteen. Libanonin ja Gazertan sopimukset eivät vielä riittäneet porvariston vallan stabilisoimiseksi. Tarvittiin kolmannetkin sopimukset, Varkizan sopimukset; niissä Kommunistinen puolue lupaa riisua ELAS:n aseista. Helmikuun 12. päivä 1945 oli aikaisemmin solmittujen sopimusten luonnollinen seuraus joulukuun tapahtumien jälkeen. Osa kansasta vielä luotti siihen, että kyllä Stalin tietää mitä tekee. Monelle oli tyrkytetty harha, että ensin voitettiin Hitler, ja nyt diplomatian kautta voitetaan Churchill, ja koska britit ovat liittolaisia, häntä pitäisi vain huijata.
Antautuneet lähtivät kotiin odottamaan demokratian lupaamia hedelmiä. Niitä näkyi pian, runsaan vuoden kuluttua alkoivat pidätykset ja lähetykset keskitysleireihin. Kreikan autiot ja vähänasutut saaret kansoitettiin vangeilla.
Toiset vähemmän tottelevaiset lähtivät takaisin vuorille jatkamaan taistelua, joka kesti vuoteen 1949. Rakenteeltaan sissisotaa varten koulutetun armeijan KKE määräsi käymään taisteluja amerikkalaisten toimesta hyvin varustetun valtionarmeijan kanssa. Lopputulos on kaikille tuttua historiasta: Vielä yksi uusi tappio ja parlamentaarinen diktatuuri.
KKE oli sen jälkeen luonnollisesti maan alla. Rauha solmitaan aina voittajan ehdoilla. Puolueella oli otsaa julistaa Itä-Euroopassa toimineen radioasemansa (Totuuden ääni) kautta, että ''taistelu jatkuu, aseet ovat vielä tiukasti kädessä''. Taistelijoista vain harva sai kuulla tätä sanomaa, koska oli vankilassa, keskitysleirillä tai haudassa.
Mitä kävi selväksi Kreikan vallankumouksen tappion opetuksista on se, että kansanrintama, teoria vallankumouksesta kahdessa vaiheessa, jne. ei tarkoittanut toisenlaista tietä sosialismiin, edes virheellistä sellaista. Näillä on selkeästi vastavallankumouksellinen sisältö. Ne tähtäävät kapitalistisen järjestelmän selviytymiseen.
KKE oli maan alla heinäkuuhun 1974 asti. Puolue sai peitenimellä EDA kuitenkin toimia vuoteen 1967 asti, siihen asti kun everstit kaappasivat vallan ja vielä yksi sotilasdiktatuuri istutettiin Kreikan kansan niskaan. Kansanrintamalla, jonka EDA oli solminut keskustapuolueen kanssa vuosina 1963-67, on suuri vastuu siitä, että everstit onnistuivat CIA:n sanelemassa tehtävässä. Kansa oli vielä kerran johdettu harhaan, keskustan johtajan Papandreoun roolista valehdeltiin ja diktatuurin mahdollisuutta vähäteltiin. Äänenkannattajansa Avgi (sarastus) takavarikoitiin 21.4.1967 everstien kaapattua vallan, kuten kaikki muutkin lehdet. Tämän lehden etusivun otsikkona oli silloin: ''Miksi Kreikassa ei voi tapahtua vallankaappausta''. Papandreou oli se sama Papandreou, joka ''petti'' 40-luvulla, tämän päivän Kreikan ulkoministerin isoisä.