Kansanrintama esiintyi tällä nimellä ensimmäistä kertaa Ranskassa 1934 ja se merkitsi Stalinin uutta käännettä sekä kansainvälisesti että NL:n byrokraattisen kastin taktiikan johdossa. Siitä, miten ja miksi stalinismi on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa NL:ssa ja miten monien siksak-käännösten kautta tultiin 30-luvulle, voi lukea artikkelista ''Reaalisosialismi. Mitä se on ollut ja sen romahtamisen syyt ja merkitykset tänä päivänä'', (http://www.mtl-fi.org/jutut/20030223_reaalisosialismi.html).
Luokkien välistä yhteistyötä hallituksen tasolla kapitalismin pelastamiseksi on kuitenkin harjoitettu aikaisemminkin, joskaan sitä ei kutsuttu kansanrintamaksi. Tällaisten rintamien täydellinen luettelointi ja analyysi ei kuulu tämän kirjoituksen raameihin. Muutama esimerkki tästä 1900-luvun petturimaisesta taktiikasta valaisee mielestäni asian hyvin. Tarkemmin aion viitata Venäjän tilanteeseen helmikuusta lokakuuhun 1917, Kiinan tilanteeseen 1927, Ranskan ja Espanjan tilanteisiin 30-luvulla, Kreikan sisällissodan aikaan 40-luvulla ja Chilen karvaaseen kokemukseen.
Teoreettisella tasollakin kansanrintamataktiikka ilmaisee lipsumista dialektisesta ajatusmetodista ja marxilaisesta historian käsityksestä, historiallisesta materialismista. Tärkeät teoreettiset kysymykset, kuten historiankulun epälineaarisuus, jatkuvan vallankumouksen teoria, vallankumouksen toteutuminen kahdessa toisistaan irrallisessa vaiheessa ja siirtymäohjelman metodi, nousevat taas voimakkaasti esille.